Artikkelissa tarkastellaan, millaiseksi suomalaisten sanomalehtitoimittajien ymmärrys yleisöstä journalismin tuottamisessa on rakentumassa sekä miten journalistisen profession moderni käsitys hyvän journalismin käytännöistä peilautuu ajankohtaiseen journalismia ja yleisön osallistumista koskevaan neuvotteluun. Artikkelin teoreettinen tausta ja keskustelu pohjaavat journalismin ja diskurssin tutkimukseen. Aineistona ovat 20 sanomalehtitoimittajan laadulliset haastattelut. Niitä analysoidaan diskursiivisesti: aineistosta on erotettu ammattimaisen uutistuotannondiskurssi, jossa määritellään niin uutisjournalismia kuin kansalaiskeskustelua. Huomio analyysissä kohdentuu siihen, miten toimittajat määrittelevät journalistien sekä yleisön roolit ja tehtävät journalismin tuotannossa sekä millaiset ammattitaidon ja osallistumisen kriteerit ja käytännöt tällöin rakentuvat. Ammattimaisen uutistuotannon diskurssille on leimallista, että se rakentaa rajan journalismin ja ’ei-journalismin’, kansalaiskeskustelun sekä ammattilaisen ja amatöörin välille. Analyysi kertoo kuitenkin myös murtumakohdista: toimittajien työn kohde, journalismi, oli muutoksessa ja hahmottui toimituksessa heterogeenisesti ja ristiriitaisesti. Kilpailevat ja keskenään ristiriitaiset journalismikäsitykset synnyttävät hybridejä ihanteita ja uutiskäytäntöjä, jotka resonoivat niin professionaalisen journalismin vaatimaa objektiivisuutta ja riippumattomuutta kuin orastavaa osallistumisenkin ihannetta.
展开▼
